Retro Zico Paita – Brasilian Hienostunein Numero 10

Zicon ura alkoi Flamengossa, seurassa joka oli ja on edelleen hänen elämänsä rakkaus. Hän liittyi seuran juniorijoukkueeseen jo 14-vuotiaana ja eteni edustusjoukkueeseen vuonna 1971. Flamengon punamustissa raidoissa Zico voitti uskomattoman määrän mestaruuksia: useita Carioca-mestaruuksia, Brasilian Série A:n vuonna 1980, 1982 ja 1983, sekä historiallisen Copa Libertadoresin vuonna 1981. Saman vuoden lopulla hän johdatti Flamengon kohti seurajoukkueiden maailmanmestaruutta, jossa Flamengo nöyryytti Liverpoolia 3–0 finaalissa Tokiossa – Zico itse oli ottelun paras pelaaja ja teki yhden maalin sekä syötti kaksi. Tuo ilta on yhä yksi eteläamerikkalaisen jalkapallon suurimpia hetkiä. Vuonna 1983 Zico siirtyi Italian Udineseen, joka oli silloin pieni klubi suurilla unelmilla. Hänen tulonsa muutti seuran kohtalon: yleisömäärät räjähtivät, ja Zico nousi Serie A:n maalipörssin kärkikahinoihin maalauksellisilla suorituksillaan. Loukkaantumiset kuitenkin verottivat hänen Italian-aikaansa, ja kahden kauden jälkeen hän palasi Flamengoon viimeistelläkseen tarinansa siellä missä se alkoi. Maajoukkueessa Zico edusti Brasiliaa 71 ottelussa ja teki 48 maalia. Vuoden 1982 MM-kisojen tappio Italialle on yhä yksi jalkapallon traagisimmista hetkistä – Brasilia tarvitsi tasapelin, mutta Paolo Rossin hattutemppu päätti unelman. Uransa loppuvaiheessa Zico siirtyi yllättäen Japaniin Kashima Antlersiin, ja häntä pidetään yhä japanilaisen ammattilaisjalkapallon, J-Liigan, isähahmona. Myöhemmin hän valmensi Japanin maajoukkuetta, Fenerbahçeä ja monia muita seuroja, jättäen jälkensä neljälle mantereelle.

Zicon ura kietoutuu yhteen lukemattomien legendojen kanssa. Flamengossa hän muodosti unohtumattoman kolmikon Júnior'in ja Leandro'n kanssa, ja hyökkäävän neljän muusikkorivin – joka tunnettiin nimellä 'Quarteto Mágico' – täydensi Adílio. Tuo ryhmä loi kentälle jalkapallon poetiikkaa, jossa pallo kierteli kauniina figuurina maaliin asti. Maajoukkueessa Zicon rinnalla loistivat Sócrates, Falcão, Júnior ja Éder – joukkue, jota nykyäänkin ylistetään sen taitotason ja rohkean filosofian vuoksi. Valmentaja Telê Santana muovasi tästä joukkueesta legendaarisen, ja vaikka mestaruus jäi haaveeksi, heidän tyylinsä jätti pysyvän jäljen. Suurimmat vastustajat olivat Argentiina ja sen tähti Diego Maradona, jonka kanssa Zicoa verrattiin loputtomasti. Italiassa Zico kohtasi Serie A:n raudanlujat puolustajat, kuten Claudio Gentilen ja Franco Baresin, joiden taklaukset opettivat hänelle eurooppalaisen jalkapallon julmuuden. Japanissa hän puolestaan oli mentori uudelle sukupolvelle, ja monet J-liigan tähdet kiittävät häntä urastaan. Hänen vaikutuksensa kentällä ja sen ulkopuolella tekee Zicosta paljon enemmän kuin pelkän pelaajan – hän on jalkapallon kulttuurihahmo.

Zico retro paita -kohteissa erottuvat erityisesti Flamengon klassiset punamustat raidat – nuo leveät, voimakkaat värikaistat, jotka tekevät paidasta välittömästi tunnistettavan. Vuoden 1981 Flamengon paita, jossa hän juhli Copa Libertadoresia ja seurajoukkueiden maailmanmestaruutta, on keräilijöiden Graalin malja. Adidas-aikakauden paidat 1980-luvun alusta, klassisin trefoil-logoin ja yksinkertaisin numeroin selässä, tavoittelevat huikeita hintoja vintage-markkinoilla. Brasilian maajoukkueen kanariankeltainen paita numerolla 10 on toinen ikoni – erityisesti vuoden 1982 versio, jossa Topper-merkki näkyy rinnassa, on lähes pyhä esine fanille. Udinesen valko-mustaraitaiseen paitaan liittyy oma, erikoinen viehätyksensä: se symboloi aikaa, jolloin Zico vei pienelle italialaiselle kaupungille maailmantähden glamouria. Kashima Antlersin punainen paita 1990-luvun alusta on harvinaisempi mutta kasvava trendi keräilijöiden parissa – erityisesti niiden, jotka arvostavat Zicon japanilaista perintöä. Jokaisessa hänen paidassaan elää sama henki: kauneus, taito ja palava kunnioitus pelin perinteitä kohtaan. Retro Zico paita kentälle tai seinälle ripustettuna kertoo aina tarinaa.