Retro Romário Paita – Pikkuruisen Hyökkääjän Suuri Tarina

Romário aloitti uransa Vasco da Gamassa 1980-luvun puolivälissä, jossa hän kiinnitti nopeasti Euroopan skouttien huomion räjähtävällä viimeistelyllään. Vuonna 1988 hän siirtyi PSV Eindhoveniin, ja Hollannissa alkoi maalisade, joka tuntui pysäyttämättömältä – hän voitti Eredivisien maalipörssin kolmesti ja toi seuralle kolme mestaruutta sekä Hollannin Cupin. PSV:llä hän loi kemiaa Ronald Koemanin ja Søren Lerbyn kaltaisten pelaajien kanssa ja oppi pelaamaan Euroopan tasolla, mutta hänen omapäinen luonteensa aiheutti myös konflikteja valmentajien ja johdon kanssa. Vuonna 1993 Johan Cruyff toi hänet Barcelonaan, ja Romário kruunasi ensimmäisen kautensa La Ligan mestaruudella ja räjähtävällä esityksellä El Clásicossa, jossa hän teki hattutempun Real Madridia vastaan. Sama vuosi kruunasi hänen uransa: Yhdysvaltojen MM-kisoissa 1994 Romário oli turnauksen paras pelaaja, johdatti Brasilian neljännelle maailmanmestaruudelle ja voitti FIFA:n vuoden pelaajan palkinnon. Sen jälkeen hän palasi Brasiliaan, missä hän loisti Flamengossa, Vasco da Gamassa ja Fluminensessa, jatkaen maalintekoa pitkälle 40-vuotiaaksi. Romáriolla oli kohtalokas riita Bobby Robsonin kanssa Barcelonalla, ja hänet jätettiin pois Brasilian MM-1998 ja MM-2002 joukkueista, mikä jätti katkeran sävelen muuten loistokkaaseen uraan. Hän juhli viralllista 1000. maaliaan vuonna 2007, vaikka FIFA tunnustaa virallisen luvun pienemmäksi. Romáriolla on myös eksentrinen, suorapuheinen luonne, joka aiheutti loputtomia otsikoita: hän riiteli valmentajien kanssa, pakeni harjoituksia, mutta ratkaisi pelit aina kun se eniten merkitsi.

Romárion ura nivoutui yhteen monien jalkapallon suurimpien nimien kanssa. PSV:llä hän pelasi Ronald Koemanin, Søren Lerbyn ja Wim Kieftin rinnalla, ja Bobby Robson valmensi häntä myöhemmin Barcelonalla – yhteistyö, joka päättyi kuuluisaan välirikkoon. Barcelonan vuosina hän muodosti kuolettavan hyökkäysparin Hristo Stoichkovin kanssa Cruyffin "Dream Teamissä" – kaksi temperamenttista, lahjakasta pelaajaa, joista Romário sanoi tunteneensa Stoichkovin hänen veljekseen kentällä. Pep Guardiola syötti hänelle keskikentältä, ja Michael Laudrupin korvaaminen Romáriolla oli yksi Cruyffin kohtalokkaimmista päätöksistä. Brasilian maajoukkueessa hän loi taianomaisen "Ro-Ro-yhteistyön" Bebeton kanssa MM-1994 turnauksessa – heidän juhlintansa kehtotuudittaa edelleen muistetaan. Hän pelasi myös Dunga, Cafú, Roberto Carlosin ja Taffarelin kanssa. Romáriolla oli kuumia kiistoja Pelén kanssa, jotka kestivät vuosikymmeniä – kaksi brasilialaisten ikonia, jotka eivät koskaan löytäneet yhteisymmärrystä. Diego Maradonan kanssa hän sen sijaan ystävystyi, ja kaksikko pelasi yhdessä useissa hyväntekeväisyysotteluissa. Vasco da Gamalla hän toimi mentorina nuorelle Edmundolle, vaikka heidän suhteensa oli yhtä myrskyisä kuin antoisa.

Romárion uran retro paidat ovat keräilijöiden aarteita. PSV:n keltainen 1988–1993 paita, jossa Philipsin sponsorilogo loistaa, on klassikko hollantilaisen jalkapallon kulta-ajalta – nämä paidat on usein valmistettu Hummelin tai Ravenin toimesta, ja niiden simppeli design on tehnyt niistä kysyttyjä. Barcelonan 1993–1994 paita, jossa hän mursi La Ligaa Stoichkovin ja Laudrupin rinnalla, on ehdottoman ikoninen – Kappan valmistama paita, jonka punasininen pystyraidoitus on synonyymi Cruyffin Dream Teamille. Brasilian MM-1994 paita on ehkä kaikkein kuuluisin: kanarinkeltaista, vihreällä kauluksella, Umbron logolla ja CBF-kilvellä – tässä paidassa Romário tanssitti puolustuksia Yhdysvaltojen kentillä ja kohotti Jules Rimet'n pokaalin. Vasco da Gaman musta-valkea ristipaita, jossa kuuluisa Maltan risti rinnassa, on toinen keräilijöiden himoima yksilö – erityisesti 2000-2001 kausi, jolloin Romário palasi loistavasti tehden 21 maalia. Flamengon punamusta-raidallinen paita ja Fluminensen viininpunainen-vihreä-valkea ovat myös arvokkaita eriä. Iconisia hetkiä paidoissa: Romárion 95. minuutin kihari Argentiinaa vastaan Copa Américassa 1989, ja hänen MM-1994 puolivälierämaalinsa Hollantia vastaan, jossa hän lipui puolustajien välistä kuin haamu.