Retro Cafú Paita – Brasilian Pelottoman Kapteenin Perintö

Cafún tarina alkaa Jardim Iraquerassa, São Paulon vaatimattomalla esikaupunkialueella, jossa nuori Marcos torjuttiin useammasta kuin kymmenestä juniorikoulusta ennen kuin São Paulo FC otti hänet riveihinsä vuonna 1988. Liittymisestä tuli legenda: poika, joka ei mahtunut mihinkään seuraan, voitti kaksi peräkkäistä Copa Libertadores -mestaruutta São Paulon riveissä vuosina 1992 ja 1993 sekä saman tien Interkontinentaalisen Cupin molempina vuosina kukistaen Barcelonan ja Milanin. Telê Santanan tähtisikermä loi hänestä modernin laitapuolustajan, joka osasi puolustaa ja hyökätä yhtä luontevasti. Lyhyt pesti Real Zaragozassa ja Palmeirasissa edelsi siirtoa Italiaan, jossa Roma kruunasi hänet uudelleen. Roomassa hän voitti Scudetton 2001 Fabio Capellon johdolla – seuran ensimmäisen mestaruuden 18 vuoteen – yhdessä Francesco Tottin ja Gabriel Batistutan kanssa. Vuonna 2003 Cafú siirtyi Milaniin, missä hän voitti Mestareiden liigan 2007 voittaen Liverpoolin Ateenassa, ja Serie A:n mestaruuden 2004. Maajoukkueessa hän pelasi neljässä MM-kisaturnauksessa: häviötä Ranskalle 1998, voittoa Saksasta 2002, sekä karuja pettymyksiä 1994 ja 2006. MM-kullan 2002 Cafú nosti pelaten kapteenina Mannerten välisessä finaalissa, jossa Ronaldo nousi tuhkasta ja Cafú juoksi kotia kohti hymyssä suin. Hän pelasi maajoukkueen riveissä yhteensä 142 ottelua – Brasilian kaikkien aikojen ennätys – ja jätti varjon, jonka alle harva myöhemmin uskaltaa.

Cafún tarinaa ei voi kertoa irrallaan niistä legendoista, joiden rinnalla hän pelasi ja joita vastaan hän kamppaili. São Paulossa hänen mentorinaan oli valmentajalegenda Telê Santana, joka loi 'futebol arten' filosofian ja muovasi Cafústa hyökkäävän laitapuolustajan ennen kuin termi oli edes muotia. Santanan luomassa joukkueessa pelasivat keskellä Raí ja maalissa Zetti, ja heidän kanssaan Cafú voitti kaksi Copa Libertadoresia. Maajoukkueessa hänen sukupolvensa oli historian tähtisin: Ronaldo, Romário, Rivaldo, Roberto Carlos, Ronaldinho ja Bebeto kanttailivat hänen rinnallaan kentälle. Roberto Carlosin kanssa muodostettu laitapari oli aikansa pelottavin – kaksi laitapuolustajaa, jotka loivat enemmän maaleja kuin moni hyökkääjä. Roman vuosinaan hän jakoi pukukoppinsa Francesco Tottin, Gabriel Batistutan ja Vincent Candelan kanssa – Capellon visioimassa joukkueessa, joka mursi Juventuksen valtakauden. Milanissa hänen liittolaisinaan olivat Paolo Maldini, Andrea Pirlo, Kaká ja Filippo Inzaghi – Carlo Ancelottin ohjaama mestariryhmä. Cafú itse vaikutti ratkaisevasti uudemman polven brasilialaisten laitapuolustajien tyyliin: Maicon, Daniel Alves ja Dani Carvajal kaikki velkaantuvat hänelle. Hänen kapteeninauhansa siirtyi Brasiliassa Lúcioon ja Thiago Silvaan, mutta hänen perintönsä – ikuisesti juokseva oikea laita – ei.

Cafún urapaitojen kavalkadi on keräilijälle todellinen aarre. São Paulon punainen-valkoinen-musta raitapaita 1990-luvun alusta, jossa rinnassa loisti TopperBrahma-sponsori, on yksi Etelä-Amerikan ikoninen design – erityisesti Libertadores-finaaliversio 1992 on harvinainen jalokivi. Brasilian maajoukkuepaita 1994 MM-kisoista, Umbron valmistama klassikko USA-turnauksesta, jossa Cafú nousi Jorginhon loukkaantumisen jälkeen oikeaksi laidaksi, on edelleen kuumaa keräilytavaraa. 1998 Ranskan finaalissa käytetty Nike-paita ja erityisesti 2002 MM-finaalissa kannettu klassinen keltainen paita, jossa numero 2 selässä, ovat keräilijöiden pyhimmät graalit – varsinkin allekirjoitetut versiot ja matsipaidat. Roman Diadora-paita 2000–2001 Scudetto-kaudelta, jossa olivat Mazda- ja INA-sponsorit, edustaa italialaista designiä parhaimmillaan. Milanin Adidas-paita 2006–2007 Mestareiden liigan finaalin paidalla on toinen pyhän jäänne. Aidot retro Cafú paita -kappaleet erotetaan yksityiskohdista: oikea Umbron tai Niken etiketti, kauden mukaan oikea sponsorilogo, alkuperäiset materiaalit, ja tietysti numero 2 selässä – Cafún ikuinen tunnusnumero.